Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK


JEESUS ITKEE JERUSALEMIN KOHTALOA


- Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen: -- Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas! Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:
15 -- Älä pelkää, tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla. (Joh. 12: 12-15)

Palmusunnuntai aloittaa niin kutsutun hiljaisen viikon, Jeesuksen kärsimysviikon. Kaikki evankelistat kirjoittivat tapahtumasta, kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin.
Jeesus noudatti juutalaista kuninkaallista saapumistapaa. Aasi oli kuninkaallinen symboli ja rauhan vertauskuva. Kuningas, joka ei tullut maahan hyökkäämismielessä vaan tarjosi rauhaa, neuvotteluja, ei ratsastanut hevosella vaan aasilla. Sakarja oli ennustanut tämän 500 vuotta aikaisemmin.

- Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. (Sak. 9:10)

Jeesus oli oikean ajoituksen mestari!

Kolmen vuoden ajan Jeesus oli ilmaissut Israelille Isänsä luonteen ja huolenpidon, opettamalla, parantamalla, jopa herättämällä kuolleita. Hän oli esiintynyt aina vaatimattomasti. Syy oli selvä, jos hän olisi antanut kruunata itsensä kuninkaaksi, kuten jotkut toivoivat, hänen työnsä olisi häiriintynyt. Mutta nyt, viikkoa ennen ristiä, hän haluaa nousta huomion keskipisteeksi. Oli aika kiinnittää ihmisten huomio Jumalan Karitsaan, joka ylennettäisiin maasta ristinpuulle, ja hän vetäisi kaikki puoleensa. Jeesus nousi aasin selkään ja ratsasti pelastamaan meidät!

Mutta nyt tapahtuu jotakin odottamatonta. Jeesus puhkeaa itkuun aasin selässä!

- Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: "Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi." (Luuk. 19:41-44)

Jeesus katseli Jerusalemia Öljymäen harjalta. Oli ilta ja aurinko alkoi painua mailleen. Temppeli oli hyvin kaunis rakennus kaupungin muurien sisällä. Aurinko valaisi temppelin lumivalkeat marmoriseinät. Herodes Suuri oli rakennuttanut sitä 40 vuotta, eikä se ollut vieläkään täysin valmis. Jeesus näki, että hän joutui pian kärsimään ja kuolemaan kauhealla tavalla. Mutta ei hän itkenyt itsensä takia. Hän itki Jerusalemin tähden, "koska et tajunnut etsikkoaikaasi."

Israel oli yli tuhannen vuoden ajan saanut suuria siunauksia Jumalalta. Jahve oli kunnioittanut Jerusalemia enemmän kuin mitään muuta paikkaa maailmassa. Siellä Profeetat olivat julistaneet sanomiaan. Siellä Jerusalemissa oli uhrattu karitsojen verta, joka viittasi Jumalan Karitsaan eli Jeesukseen. Jospa Israel olisi pysynyt kuuliaisena Jumalalleen! Jeesus näkee etukäteen kuinka tuo Jumalalle selkänsä kääntänyt kaupunki tultaisiin hävittämään -  ja se tapahtuikin neljänkymmenen vuoden kuluttua vuonna 70, kun Rooman rautainen armeija valloitti sen, ja poltti maan tasalle. Ei jäänyt kiveä kiven päälle. Eikä vain kaupunki, liiton kansa hajoitettaisiin kaikkiin maihin.

Katso miten Jumala suree ihmisiä, jotka haluavat pysyä katumattomana!

Ajattele, jos Jeesus sanoisi Seinäjoen kaupungista, että vihollinen murskaisi maan tasalle lakeuden kaupungin ja asukkaat saisivat surmansa - huh! (Japanin maanjäristyksen ja tsunamin jälkeen tuntuu ettei mikään ole mahdotonta.) Jumala kuitenkin viivytti tuomioitaan Jerusalemin suhteen. Niin myös meille annetaan aikaa tehdä parannus. Tekstimme etsikkoaikaa tarkoittava sana kreikankielessä merkitsee vierailu- tai tarkkailuaikaa. Etsikkoaikana Jumala lähestyy ihmistä vieraillakseen, tarkastaakseen tämän elämän. Jokaiselle ihmiselle tulee etsikkoaikoja, nuoruudessa, aikuisena ja vielä iäkkäänä, muutaman kerran elämässä. Mutta etsikkoaikoja ei tule kovin monta kertaa. Siksi on tärkeäta tajuta, kun Pyhä Henki lähestyy meitä. Sitä ei voi olla huomaamatta. Jumala haluaa pelastaa meidät synneistämme Jumalan lapsen iloon ja vapauteen.

Jerusalemin hävitys opettaa, että on raja Jumalankin kärsivällisyydellä. Ne jotka pilkkaavat häntä joutuvat kerran katumaan. Tätä itsepintaista vastustamista kutsutaan Pyhän Hengen pilkaksi. Jerusalemin hävityksessä ja tuomiossa näemme jotakin tämän maailman lopullisesta kohtalosta. Kuten Jeesus varoitti opetuslapsiaan Jerusalemin hävityksestä, samoin Jeesus varoittaa meitä lopullisen tuhon päivästä.

- Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. (Luuk. 21:25)

Työ, huvitukset ja rahan hankkiminen vievät kaiken aikamme. Meidän sopii rukoilla että Jeesuksen ei tarvitse itkeä tänään meidän puolestamme. Onko  sinun etsikkoaikasi tänään?

Raamattu kehottaa meitä ylistämään Jumalaamme.

- Herra on Jumala! Hän antoi valonsa meille. Käykää kulkueena lehvät käsissä, ulottakaa piirinne alttarin sarviin. Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän, Jumala, sinua minä suuresti ylistän. Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa! (Ps. 118:27-29).

Jorma Katainen
    

©2017 VeliMatin kotisivut - suntuubi.com