Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Sapatinsana Kauppaneliöllä 25.9.2010

Veli Matti Miettinen

2. kirje Kor. 1: 3 – 5.

3 Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,

4 joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

5 Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.

Oletko koskaan ollut murheellinen ja alakuloinen? Mitä siinä hetkessä olet kaivannut? Onko mieleesi tullut ajatus: Kunpa saisin jonkun lohdutuksen tässä vaikeassa tilanteessani? Olisiko jostain saatavissa toivon ja rohkaisun sanoja?

Voi olla että et ehkä jaksa enää muuta kuin olla hiljaa ja toivoa, että valoa näkyisi jostain elämäsi pimeyden keskelle. Joskus murhe saattaa tuntua aivan musertavalta. Tuntuu ehkä siltä, että tämä on jo liikaa – en voi kestää enää enempää. Olenhan jo kaikkea tuskaa ja murhetta saanut osakseni aivan tarpeeksi. Olenhan saanut kokea hylätyksi tulemisen tuskan. Olenhan pyytänyt apua, mutta saanut osakseni vain ylenkatsetta ja solvausta.

Voisiko jostain löytyä sellainen lähimmäinen, joka olisi kiinnostunut minun mielenrauhastani ja hyvinvoinnistani? Kenellä on enää nykyisin aikaa kuunnella toisten murheita. Kun jokaisella on jo omiakin ihan tarpeeksi. Onko minulla edes mitään oikeutta odottaa, että joku välittäisi siitä, mitä minulle oikeasti kuuluu.

Tällaisia ajatuksia voi tulla. Asiat ei ehkä ole menneetkään niin myötäisesti kuin olit toivonut ja rukoillut. Saattaa olla, että ongelmasi ovat vain kasaantuneet. Vaikea kokemus toinen toisensa jälkeen on voinut musertaa sinut lähes kokonaan. Niin helposti meille voi käydä näin. Kuinka voisimme selvitä tästä tukalasta tilanteesta? Mistä voisi löytyä toivon ja lohdutuksen sanoja?

Et ehkä jaksa enää edes rukoilla. Huokailet vain hiljaa ja odotat, että jotain positiivista tapahtuisi. Sellaista, joka voisi nostaa sinut aivan ylivoimaisilta tuntuvien ahdistusten alta.

Niin, mikä avuksi tällaisessa tilanteessa?

Voisitko ajatella, että alkaisit kiittämään Jumalaa siinä tilassa ja tilanteessa, jossa nyt olet. Kiittää Herraa hänen rakkaudestaan ja huolenpidostaan. Olisiko siinä mitään järkeä? Kiittää Jumalaa sillä toivottomalta tuntuvalla hetkellä, kun kaikki elämässäsi näyttää kaatuvan päällesi. Kun elämä on näyttänyt sinulle kaikkein huonoimmat puolensa. Kun mikään ei enää tunnu miltään – ei varsinkaan kivalta. Kiittää Jumalaa siitä, että asiat on nyt juuri niin huonosti kuin ne ovat. Kiittää Herraa siinä tilanteessa kun sinua ei kiitätä lainkaan – kaikkea muuta.

Miksi kiittäisit tällaisesta tilasta? Mitä hyötyä siitä muka olisi? Onhan paljon helpompi vaipua masennuksen ja itsesäälin alle ja ajatella: Ei minusta kuitenkaan kukaan oikeasti enää välitä.

Kukaan ei tunnu minua ymmärtävän tässä vaikeassa tilanteessani. Itse Jumalakin tuntuu olevan valovuosien päässä – onko hän mahdollisesti unohtanut minut ja jättänyt oman onnensa nojaan.

Mutta hetkinen… Millainen Jumala oikeasti on? Millainen on Jumalan luonne? Unohtaako hän lapsensa silloin, kun tällä on tosi vaikeaa? Eikö hän oikeasti välitäkään minusta. Olenko mahdollisesti niin suuri syntinen, että hän on kokonaan hylännyt minut?

Niin - millainen on Jumala ja millainen on Jumalan luonne? Kuuluuko hänen tapoihinsa hylätä lapsensa hädän hetkellä? Onko niin, että hän jopa nauttii lastensa kärsimyksistä?

Aloin tällä viikolla lukea Jobin kirjaa. Se oli torstaiaamu. Olin jo hieman aloitellut tätä tämän päivän sapatin sanan valmistelua. Jobin kirjaa lukiessani minusta alkoi tuntua siltä, että Jobin kokemus taitaisikin sopia hyvin tämän päivän aiheeseeni.

Katsotaan nyt joitain välähdyksiä sellaisen ihmisen elämästä, joka sai kokea sellaista mitä me tämän päivän Jobitkin joudumme kokemaan. Saattaa olla, että meille tästä kirjasta selviää, etteivät ne Jobin kokemukset sittenkään olleet ikään kuin toiselta planeetalta – eli täysin soveltumattomia tämän päivän ihmisen elämään.

1 Usin maassa eli mies, jonka nimi oli Job. Hän oli kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa. 2 Hänellä oli seitsemän poikaa ja kolme tytärtä 3 ja runsaasti omaisuutta: lampaita ja vuohia seitsemäntuhatta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa kyntöparia härkiä ja viisisataa aasintammaa. Myös palvelusväkeä hänellä oli paljon. Job oli mahtavin mies idän mailla.

4 Jobin pojat järjestivät usein toisilleen pitoja. He tekivät sen kukin vuorollaan omassa talossaan, ja jokainen kutsui myös kolme sisartaan aterialle. 5 Kun kaikki olivat pitonsa pitäneet, Job kutsui aina poikansa luokseen uhratakseen puhdistusuhrin. Hän nousi varhain aamulla ja toimitti polttouhrin jokaisen puolesta erikseen. Hän näet ajatteli: “Poikani ovat hyvinkin voineet tehdä syntiä. Ehkä he ovat mielessään rikkoneet Jumalaa vastaan.” Joka kerta hän teki näin.

Saatana tahtoo koetella Jobia

6 Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan. 7 Herra kysyi Saatanalta: “Mistä sinä tulet?” Saatana vastasi: “Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita.” 8 Herra kysyi: “Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa.”

9 Saatana vastasi Herralle: “Miksi ei Job olisi jumalaapelkäävä? 10 Sinähän olet sulkenut hänet suojelukseesi, hänet ja hänen perheensä ja omaisuutensa. Olet siunannut kaiken mihin hän ryhtyy, ja hänen karjansa leviää yli maan. 11 Mutta ojennapa kätesi ja tartu siihen mitä hänellä on. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!”

12 Herra sanoi Saatanalle: “Hyvä on. Saat tehdä mitä haluat kaikelle mitä hänellä on. Mutta häneen itseensä et saa koskea.” Sitten Saatana lähti pois Herran edestä.

Job menettää omaisuutensa ja perheensä

13 Eräänä päivänä, kun Jobin pojat ja tyttäret jälleen aterioivat ja joivat viiniä vanhimman veljen luona, 14 Jobin luo tuli sanantuoja, joka kertoi: “Me olimme kyntämässä härillä, aasintammat olivat siinä lähellä laitumella. 15 Silloin sabalaiset iskivät kimppuumme, ryöstivät eläimet ja surmasivat miehet. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle.”

16 Kun hän vielä puhui, paikalle juoksi toinen sanantuoja, joka kertoi: “Taivaasta iski Jumalan tuli, se leimahti päin vuohia ja lampaita ja paimenia ja poltti kaikki tuhkaksi. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle.”

17 Kun hän vielä puhui, saapui taas yksi sanantuoja ja kertoi: “Kaldealaiset hyökkäsivät kolmelta taholta kimppuumme. He veivät kamelit ja surmasivat niiden ajajat. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle.”

18 Kun hän vielä puhui, tuli jälleen yksi sanantuoja ja kertoi: “Sinun poikasi ja tyttäresi olivat aterioimassa ja juomassa viiniä vanhimman poikasi luona, 19 kun autiomaan tuolta puolen nousi suuri tuuli, joka tarttui rakennuksen neljään kulmaan ja luhisti sen sinun lastesi päälle, niin että he kaikki kuolivat. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle.”

20 Silloin Job nousi ja repäisi viittansa. Hän ajoi päänsä paljaaksi, kumartui maahan 21 ja sanoi:

– Alastomana minä tulin äitini kohdusta, alastomana palaan täältä. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!

Ensimmäisenä tästä luetusta tuli mieleeni, että ne vastoinkäymiset ja ongelmat joita me elämässämme joudumme kohtaamaan, eivät välttämättä johdu siitä, että emme olisi Herramme uskollisia palvelijoita. Jobinkaan kohdalla ei ollut näin. Hänestähän annettiin varsin hyvää palautetta. Ja kuka olikaan palautteen antaja: Itse taivaan Jumala. Millainen mies Job siis oli Jumalan mielestä? Raamattu kertoo siitä näin: ”Hän oli kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa.” jae 1.

Hän oli siis kunnon mies. Itse Jumalakaan ei nähnyt hänessä mitään moitteen sijaa. Hänen ongelmansa eivät siis johtuneet siitä, että hän olisi elänyt synnissä maailman miehen elämää – siis erossa Jumalasta.

Sinulla saattaa olla ainakin joskus kiusaus ajatella, että vastoinkäymisesi johtuvat siitä, ettet ole elänyt kunnollista elämää. Et ole onnistunut voittamaan itsessäsi olevia hankittuja ja perittyjä synnillisiä taipumuksia. Tuttu sanonta onkin että, ”mitäs pahaa minä olen nyt oikein tehnyt, kun minua siitä tällä tavalla rangaistaan.”

Tästä tulemme siihen johtopäätökseen, että vastoinkäymisemme eivät johdu aina siitä, että olemme epäonnistuneet kristillisessä vaelluksessamme. Vastoinkäymiset eivät siis välttämättä ole seurausta synnillisestä elämästämme.

Sitten Job laitettiin koetukselle: Neljä kertaa sanantuoja toi hänelle Jobin postia. Hän menetti lähes kaiken. Karjansa, useimmat palvelijansa ja lopulta kaikki lapsensa.

Minua ihmetyttää se mitä hänestä sanotaan luvun lopussa: Kaiken tämän keskellä Job ei kapinoinut Herraa vastaan eikä syyttänyt häntä. jae 22. Hän vaan totesi: — "Alastomana minä tulin äitini kohdusta, alastomana palaan täältä. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!" Hän siis vaan kiitti Jumalaa kaiken tämän koettelemuksen ja ahdistuksen keskellä.

Pystymmekö me samaan, kun meitä koetellaan oikein toden teolla. Jos menetämme kaiken mitä meillä on. Jaksammeko vielä siinä tilanteessa kiittää Herraa?

Jobin koetukset eivät kuitenkaan loppuneet vielä tähän. Jatkoa seurasi pikavauhtia, kun saatana sai yhä vallan näyttää mikä on hänen pyrkimyksensä ihmiseen nähden.

Keskustelu Jumalan ja saatanan kanssa etenee seuraavasti: Job. 2 luku jae 4 : Saatana vastasi Herralle: “Hyvän kaupan Job on tehnyt: pelasti sentään oman nahkansa! 5 Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen lihaansa ja luihinsa. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!” 6 Herra sanoi Saatanalle: “Hyvä on! Tee hänelle mitä haluat, mutta henkeä et saa häneltä viedä!”

Nyt siis oli saatanan lupa viedä Jobilta kaikki muu, mutta ei henkeä. Sana kertoo siitä näin: ”Niin Saatana lähti pois Herran edestä. Hän meni ja runteli Jobia märkivillä paiseilla. Niitä nousi kaikkialle, päästä jalkoihin. 8 Job kävi jätekasalle istumaan ja kaapi ruumistaan ruukunpalalla.

Miltähän Jobista mahtoi tuntua sillä hetkellä, kun terveyskin häneltä vietiin kaiken muun lisäksi?

Mutta vastoinkäymiset eivät vieläkään olleet lopussa. Jatkoa seuraa: Hänen vaimonsa sanoi hänelle: “Vieläkö sinä pidät kiinni hurskaudestasi? Kiroa jo Jumalaa ja kuole pois!”

Nyt siis kaiken kukkuraksi vaimo kehottaa Jobia jopa kiroamaan Jumalaa ja kuolemaan.

Onko sinulle tullut joskus samanlaisia kehotuksia joltain lähimmäiseltäsi? Kun olet joutunut koetusten syövereihin, olet saanut kuulla, että Jumala onkin syynä sinun onnettomuuteesi.

Tässähän Jobin vaimo on suoraan saatanan puolella painamassa Jobia syvälle masennukseen ja luovuttamaan – siis menettämään luottamuksensa Jumalaan eli kieltämään uskonsa. Saatanan tavoin Jobin vaimo syyttää Jumalaa kaikesta. Onkohan näitä tällaisia Jobin vaimoja meidänkin aikanamme, kehottamassa meitä luopumaan uskostamme?

Tätähän saatana on tehnyt koko ajan lankeemuksestaan lähtien. Hän on kaikin mahdollisin tavoin pyrkinyt saamaan ihmiset uskomaan, että Jumalaa ei kannata palvella, koska hän aiheuttaa vain vastoinkäymisiä ja vaikeuksia lapsilleen. Hänen pyrkimyksenään on alusta asti ollut tuoda Jumalan luonne esille väärässä valossa. Hänen tarkoituksensa on koko ajan ollut saada ihmiset uskomaan, että Jumala ei olekaan hyvä ja rakastava Isämme, vaan ankara ja kostonhimoinen tuomari, joka väijyy koko ajan kintereillämme. Ja että hän huomatessaan ihmisen epäonnistuvan hengellisessä vaelluksessaan on heti valmis rankaisemaan häntä raskaalla kädellä.

Meidän on kuitenkin hyvä muistaa, mitä saatanasta sanotaan sanassa: ”Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.” Joh. 8: 44.

Seuraavassa luvussa meille kerrotaan jotain Jobin ystävistä. Tämä on minusta ollut aina mielenkiintoista tietää. Katsotaan nyt millaisia ystäviä Jobilla oli?

Ystävät saapuvat lohduttamaan Jobia

11 Jobilla oli kolme ystävää: temanilainen Elifas, suahilainen Bildad ja naamalainen Sofar. Kun he saivat kuulla onnettomuudesta, joka oli kohdannut Jobia, he kävivät tapaamassa toisiaan ja päättivät mennä hänen luokseen osoittamaan hänelle myötätuntoa ja lohduttamaan häntä. 12 Jo kaukaa he näkivät hänet, mutta he eivät tunteneet häntä. Lähemmäs ehdittyään he alkoivat ääneen itkeä, repäisivät viittansa ja heittivät ilmaan hiekkaa, niin että se putosi heidän hiuksilleen. 13 He istuutuivat maahan hänen viereensä ja istuivat siinä seitsemän päivää ja seitsemän yötä. Kukaan heistä ei puhunut Jobille mitään, sillä he näkivät, miten kauhea hänen tuskansa oli.

Todella mielenkiintoista. Ystävät tulivat hänen luokseen osoittamaan hänelle myötätuntoa ja lohduttamaan häntä.

Miten on tänä päivänä. Löytyykö vielä niitä ihmisiä – ystäviä, jotka meidän onnettomuutemme päivänä tulevat luoksemme lohduttamaan meitä surussamme? Ja lisäksi kysymys meille kaikille: Olemmeko me valmiita tänä päivänä osoittamaan myötätuntoa ja tuomaan lohdutusta kärsiville lähimmäisillemme? Vieläkö meidän aikanamme löytyy laupiaita samarialaisia, jotka eivät kulje kärsivän ihmisen ohitse. Löytyykö niitä meidän seurakunnastamme? Vai kuljemmeko itsekkäästi omaa mukavuuttamme ajatellen kärsivän lähimmäisemme ohitse?

Kyselemmekö ehkä: Voisinko minä olla jollekin ihmiselle oikea ystävä ja uskottu hädän hetkellä? Vai ajattelemmeko: Hoitakoon kukin omat asiansa. Täytyyhän minulla olla oma yksityiselämäni. Ei minulla riitä aikaa tuollaisten auttamiseen. Pitäköön yhteiskunta heistä huolen. Onhan niitä ammattiauttajia nykyään. Menkööt niiden luo. Ja jatkamme taas omaa itsekästä elämäämme lähimmäisistämme piittaamatta.

Tällainen henki näyttää olevan vallalla tänä aikana. Hyviä syitä olla auttamatta esitetään: Minulla on oma elämäkin – on perhe ja lapset. Etäisyydet lähimmäisten luo ovat niin mahdottoman pitkät. Ja työtkin täytyis ehtiä tekemään jossain välissä, että pysyis leivän syrjässä kiinni.

Hienoja ja varmasti hyvin päteviä selityksiä.

Mutta päteekö nämä selityksemme viimenä päivänä? Saammeko ehkä kuulla Herraltamme nämä tylyt sanat:

Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ‘Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.

42. Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;

43. minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.’

44. Silloin hekin vastaavat sanoen: ‘Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?’

45. Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ‘Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle’.

Oliskohan meillä aihetta tehdä parannusta näissä asioissa, että saisimme kuulla Vapahtajamme huulilta nämä uskomattoman ihanat sanat:

Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ‘Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.

35. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;

36. minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’

37. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ‘Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?

38. Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?

39. Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’

40. Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ‘Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle’.

Rukoillaan

Rakas Isämme taivaassa! Kiitos että saamme tulla tässä luoksesi juuri sellaisina kun oikeasti olemme: syntisinä, epäonnistuneina, paljon pahaa tehneinä. Kiitos että lähetit oman Poikasi Jeesuksen meitä etsimään ja pelastamaan täältä synnin maailmasta. Kiitos että rakastit meitä jokaista niin paljon, että annoit ainokaisen Poikasi, ettei yksikään meistä, joka sinuun uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Kiitos että saamme tuoda sinulle kaikki kärsivät ja sairaat lähimmäisemme. Auta meitä olemaan rakastavia lähimmäisiä toisillemme ja kaikille joiden kanssa joudumme kosketuksiin. Murra meissä kaikki itsekkyys ja tee meistä enemmän Kristuksen kaltaisia luonteeltamme. Niin että uskostamme sinuun olisi näkyviä seuraamuksia. Tee meistä enemmän käytännön kristittyjä, joiden elämässä sinun rakkautesi pääsee tulemaan esiin.

Anna meille anteeksi saamattomuutemme ja välinpitämättömyytemme kärsiviä lähimmäisiämme kohtaan. Lähennä meitä sinuun ja toinen toisiimme! Poista väliltämme kaikki yhteyttä haittaavat raja-aidat. Auta meitä rakentamaan siltoja aitojen sijaan.

Siunaa jokaista tämän seurakunnan jäsentä ja jokaista täällä tänään tänään mukana olevaa ystäväämme. Ota pois kaikki painot harteiltamme. Auta meitä pääsemään sinun lepoosi – lepoon omista töistä ja iloitsemaan sinun töistäsi.

Kiitos että saamme olla lapsiasi. Kristuksessa hyväksyttyjä, armahdettuja ja rakastettuja. Hoida meidän kaikki haavamme – oli ne sitten fyysisiä, henkisiä tai hengellisiä. Paranna kaikki rikkinäisyytemme. Kiitos että Gileadissa on vielä balsamia ja siellä on myös Parantaja!

Laske rakas Vapahtajamme juuri tällä hetkellä lävistetyt kätesi päällemme ja kosketa meitä jokaista. Kiitos että saamme jäädä sinun parantavaan hoitoosi! Sinun nimessäsi tätä rukoilemme!

Aamen!