Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Isän kodissa.

Taivaan kodissa, perillä kerran,
iloita saan mä, seurassa Herran.
Koskaan ei tuskaa luonansa siellä,
täällä me hetkisen kärsimme vielä.

Täältä jo kaipaan kotihin taivaan,
siellä on lääkettä ihmisen vaivaan.
Kukaan ei koskaan murhetta tuota,
itkua löydy ei Isämme luota.

Täällä nyt kaikki tuhkaksi haihtuu,
luonansa murheet ilohon vaihtuu.
Loppuu jo kaikki rauhattomuus,
luonansa alkaa elämä uus.

  Täällä kun kuljet kyynelten teitä, 
muista ei Isä lastansa heitä. 
Hetkinen vielä ja tuskat on pois, 
etkö jo nyt siitä riemuita vois.

Jatketaan matkaa kaidalla tiellä, 
Isä on kanssamme mukana siellä. 
Kohtapa aukee aamu jo uus, 
ikuinen autuus ja ajattomuus.

Helteessä päivän, viimassa tuulen,
hiljaisen äänen lausuvan kuulen:
Heitä jo harteiltas murheiden taakka,
Isäs sua kantaa kotihin saakka.

Vaimenee  myrskyt, rauhoittuu tuulet, 
Isä ei hylkää, vaikka niin luulet. 
Kärsivän lapsensa perille vie, 
kyynelten kastama, kaitainen tie.