Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Rakentaja-veljelleni
Kirjoitettu vuonna 1985

Elettiin vuotta kolkyt kuus,
kun syntyi maailmaan lapsi uus.
Oli helmikuuta ja tuuli jäinen,
oli poika äitinsä ensimmäinen.

Niin kuluivat lapsuutes kultaiset päivät,
monet kauniit muistot kai mieleesi jäivät.
Saithan kasvaa kunnailla kauneimman Suomen,
näytti autereiselta elämäs huomen.

Sait myös varhain kokea ankeat ajat,
oli nälkää ja puutetta, sodat siirsivät rajat.
Sait kuitenkin turvan lahden takana,
oli leipää kyllin ja puhdas lakana.

Sota päättyi ja pääsit kotiin sieltä,
missä puhuttiin outoa, vierasta kieltä.
Olit jälleen hoidossa äidin armaan,
ilo, onni sykki rinnassas varmaan.

Niin jatkui kulkusi elämän tiellä,
monet ajatukset askarrutti mieltäsi vielä.
Mistä tulleet on aurinko, tähdet ja kuu,
mistä alkunsa saanut elämä muu.
Kai kaikella tekijä täytyy olla,
jos on hanskat suorina tulos on nolla.

Niin käydä sait oppiin rakentajan,
miten laudoista, nauloista valmistaa majan.
Kuinka perustus luja täytyy talolla olla,
muutoin rakennus sortuu ja tulos on nolla.

Olet rakentanut teitä, siltoja, taloja.
Myös yksityisyrittäjän taitoja jaloja,
olet kokeillut - menestys vaihtelevainen,
niin, sellaista on tämä elämä mainen.

Vuoroin seuraavat toisiaan pilvi ja pouta,
kesän pehmeän maan kovaks' saa talvi, routa.
Ei aina kultaa puukolla vuolla,
väliin ollaan kuin hetteiköllä, suolla.

Nyt on takana vuosia - paljon työtä,
joskus päivän jatkoks' oot ottanut yötä.
Niin sanotaan: työ tekijää kiittää,
mitä ihminen kylvää sitä myös niittää.

Milloin elämä meille parasta antaa,
eikö silloin, kun vastuun taakkoja kantaa.
On luottamustoimia sullekin suotu,
monenlaista vastuuta, kunniaa tuotu.

Kovin kiirettä jatkuvasti pitää sulla,
ei siitä sinänsä sanottavaa mulla.
Kunhan muistutat itseäs jatkuvasti siitä:
"ei sydäntä kynttilässä loputtomiin riitä".

Sul' on sisukas ja sitkeä luonteenlaatu,
veren perintönä vanhemmilta kai saatu.
Ei peukalo lie keskellä kämmentä sulla,
ei taitavaks' rakentajaks' sattumalta tulla.

____________


On rakentaja toinenkin kulkenut täällä,
hän syntyi tallissa heinien päällä.
Hänen tekoaan aurnko, tähdet ja kuu
ja taivas mi yllämme kaareutuu.

Hänen tekoaan on myös linnut ja kalat
ja kaikki maan päällä matelijat.
Myös ihmisen on hän tänne luonut,
maan tomusta muovannut, elämän suonut.

Ja joka hetki hän voimallansa,
pitää planeetat oikeilla radoillansa.
Tuo käsi voimakas kaiken yllä.
ei väsy koskaan, hän jaksaa kyllä.

On ihminen niinkun kello, käy ajan,
vaan ei yli hänelle säädetyn rajan.
Ajan tiimalasissa hiekka haihtuu, pian

nuoruuden päivät vanhuuteen vaihtuu.

Teot ihmisen parhaatkin täällä kerran,
palaa tuhkaksi suurena päivänä Herran.
Siks' toivomuksen tään sulle toisin,
jos jotenkin sinua auttaa voisin.

Oi jospa kerran kaivaisit syvään,
jospa siemen putoais maahan hyvään.
Jospa sydämees Herralle valmistat majan,
silloin rauhassa ylität viimeisen rajan.

_________

70-vuotiaalle veljelleni Toivolle

Matti-veljeltä! Kirjoitettu 17 ja 18 tammikuuta 2006

 

Toivo-veljelle muutama sana tässä,
olethan merkkipäivääsi viettämässä.
Vuosia kertynyt sulle on tasaluku,
mukana ystävät parhaat ja oma suku.

Petruman kylässä, Heinävedellä synnyit kerran,
eri mökissä kun me muut, tiedän sen verran.

Ja sieltä Nilsiän kautta Vehkasuolle,
Punahoviksi kutsutulle mökille tuolle.
Sieltä suuntasit sitten Kuopioon timpurin kouluun,
siellä vierähti pari kevättä syksystä jouluun.
Kävit Kehvon koululla puuseet tekemässä,
sitä kukaan meistä ei ollut näkemässä.

Sitten eräänä päivänä etelään suuntasit kerran,
olit tienannut rahaa jo matkalipun verran.
Pääkaupunki tarjosi pian töitä sulle,
 tämän asian olet joskus kertonut mulle.

Ja armeijassa olostasi tiedän sen verran,
tämän asian kerroit itse minulle kerran.
Vedit leukaa rekillä kolmekymmentäkuusi,
se oli Suomenlinnan ennätys aivan uusi.
Sitä ennätystä ei pystynyt rikkomaan kukaan,
vaikka moni yritti lähteä leikkiin mukaan.

Sitten tapasit tumman tytön Utrasniemestä,
eikä vieläkään ole hän poistunut sinun vierestä.
Viisi tyttöä, yksi poika - yhteensä kuusi,
kukin vuorollaan synnytystuskien jälkeen huusi.
Ja kaikki ovat jo lähteneet maailmalle,
mikä minnekin mennyt on avaran taivaan alle.

Jossain vaiheessa suuntasit teknilliseen kouluun,
siellä vierähti muutama kevät - syksystä jouluun.
Oli mahtavaa rakennusmestariksi tulla,
nyt oli aivan uusi ote elämään sulla.

Monet vaiheet olet kokenut elämän tiellä,
aika kultaa muistot, joita vaikea ollut on niellä.
Pidä kiinni siitä, mikä iäti kestää,
älä anna minkään taivaaseen pääsyä estää.
Niin että tapaamme toisemme kerran siellä,
Taivaisen Tiemestarin tekemällä tiellä.

 

 

 

 

 

 

 

 

©2017 VeliMatin kotisivut - suntuubi.com