Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Fariseus vai bublikaani?

Muistamme hyvin tuon tutun kertomuksen kahdesta rukoilijasta. Toinen heistä oli fariseus, toinen bubligaani. Fariseus oli aikansa hengellinen johtaja - hän kuului uskovaisten eliittiin. Publikaani taas oli hyvin halveksittuun kansanryhmään kuuluva, jolla ei juuri ollut ihmisarvoa.

Raamattu kertoo meille kuinka fariseus rukoili: "Jumala, minä kiitän sinua, etten ole niin kuin muut ihmiset; riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo bublikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset tuloistani" Luuk 18: 11,12.

Fariseuksen rukous paljastaa hänen hengellisen tilansa. Hän ei tarvinnut Vapahtajaa, koska katsoi olevansa täydellinen, synnitön. Hän katsoi saavuttaneensa Jumalan mielisuosion hyvien tekojensa ja arvoasemansa perusteella.

Bublikaani sen sijaan tunsi syvästi arvottomuutensa ja kelvottomuutensa Jumalan edessä. Hänen rukouksensa oli lyhyt: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen" Luuk. 18: 13.

Raamattu kertoo, että "hän meni pois vanhurskaana, mutta fariseus ei" Luuk. 18: 14.

Miten on meidän laitamme? Olemmeko panneet toivomme omaan vanhurskauteemme, kuten fariseus, vai olemmeko turvautuneet Kristuksen vanhurskauteen, kuten bublikaani?

Niin kovin helposti eksymme itsevanhurskauden tielle. Mittailemme itseämme toisiin ihmisiin ja katsomme olevamme heitä parempia.

Mutta meille on annettu vain yksi esikuva: Täydellinen Jeesus Kristus. Hänen rinnallaan olemme kaikki kelvottomia. Meidän oma vanhurskautemme on kuin "saastainen vaate".

Paetkaamme siksi Jeesuksen turviin. Jeesus sanoi: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä" Matt. 9: 12,13.

Onko fariseuksilla toivoa? Kyllä on. - Heidän on kuitenkin ensin tultava syntisiksi. Oman vanhurskauden tilalle on saatava Kristuksen vanhurskaus. Vain se kelpaa viimeisellä tuomiolla. Se on pääsylippu Karitsan häihin.

Kirjassa Maailman kotalon tie A. Arasola kirjoittaa: "Vaikeinta ihmiselle on tulla syntiseksi ja pysyä sellaisena". Se on kuitenkin välttämätöntä, jos haluamme pelastua. Sillä vain syntinen voidaan armahtaa".

 

 

©2017 VeliMatin kotisivut - suntuubi.com