Kyllä ennen oli helppoa

 

Kun elämänpolku on kiertänyt keski-iän kääntöpaalun, alkaa yhä useammin ajatukset olla menneisyydessä ja nimenomaan siten, että kyllä ennen oli helppoa.

 

Ei ollut stressiä, traumaa, väärinymmärrettyjä lapsia, ei nuorisorikollisuutta, sivareita, luonnon-suojelijoita, rötösherroja, kasinopelureita, rattijuoppoja, juppeja, juntteja. Oli vain kunnon ihmisiä, hamppareita, omenavarkaita ja pontikankeittäjiä.

 

Ei ollut sukkahousuja, bikineitä, tangoja, tekokuituja, superlonpatjaa, vesisänkyä. Oli vain pässinpökkimät, raappahousut, laamapaita, flanellipaita, päästä vedettävä tai sivusta lykättävä sänky ja siellä olkipatja.

Ei ollut hiustenhoitoaineita, shampoota, geeliä, deodoranttia, antiperspiranttia, silmänympärysvoidetta,

pikkuhousunsuojia, eikä Emboa. Oli vain sauna, mäntysuopa, pihahyyskä ja Maaseudun Tulevaisuus.

 

Ei ollut kuntasuunnittelua, seutukaavaa, rakennuskaavaa. Tehtiin vain niin kuin hyvä oli.

Ei ollut lapsilisiä, kansaneläkkeitä, tukiaisia, asumislisää, tukilisän lisäosia. Oli vain oma apu, naapurisopu, syytinki ja vaivaistalo.

Ei ollut tulopolitiikkaa eikä jumiutuneita tuponeuvotteluita. Palkan sai, jos viitsi tehdä työtä

ja jos se oli isännän mielestä tarpeellista.

 

Ei ollut pakastinta, jääkaappia, sähkövatkainta, yleiskonetta, mikroa, grilliä, leipäkonetta.

Oli vain kaappi, komero, uuni, hella, puumäntä ja äidin jauhopeukalo.

Ei ollut Tv:tä, stereota, videota, Nintendoa, ei edes ULA:a. Oli vain kyläpelimanni, soittokunta, nuorisoseuran sekakuoro, näytelmäpiiri, urheiluseura, kyläkirjasto ja Jaappanin lähetyspiiri.

Ei ollut peruskoulua, keskiasteen koulutusta, tuntikehysjärjestelmää, koulukuraattoria, opinto-ohjaajaa eikä

virikkeellisen päivähoidon ohjaajaa. Oli vain kansakoulu, kunnioitettu kansakoulunopettaja, rippikoulu ja maailmankoulu. Joillekin hyväosaisille keskikoulu.

 

Ei ollut A-klinikkaa, mielenterveystoimistoa, päihdehuoltoa, alkoholin väärinkäyttöä, huumekoiraa, työrajoitteisia. Oli vain juoppoja, tuurijuoppoja, kylähulluja ja laiskoja sanottiin laiskoiksi.

Ei ollut avoliittoja, homoja, lesboja. Oli vain rakkausavioliittoja, pakkoavioliittoja, susipareja, äpärälapsia. Lisäksi muista poikkeavat pantiin sakilla järjestykseen.

Ei ollut byrokratiaa, reaalikorkoja, heliborkorkoja, optiota, osinkoa, roskapankkia.

Ei ollut kansanterveystyötä, paikallisseudun kansanterveystyön kuntainliito liittovaltuuston varapuheenjohtajaa, paikallisseudun kuntainliiton  sairaalan  vuodeosaston  apulaisosastonhoitajaa, ei Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin liittohallituksen nimeämää  Yliopistollisen Keskussairaalan  johtavan ylilääkärin  virkaa.

Ei ollut verisuonitauteja, tukielinsairauksia, psykosomaattisia oireyhtymiä, dementiaa, ei laktoosi-intoleranssia. Oli vain kunnanlääkäri, terveyssisar tai joku muu sairasta auttava ihminen. Ei jääty kitumaan, kuoltiin pois tapaturmaisesti, maha-, rinta-, pääntautiin tai vanhuuteen.

Ei ollut syntyvyyden säännöstelyä, pillereitä, kierukkaa, kondomia, sterilointia, synnytyslaitosta, synnytystuolia, vedenalaista synnytystä, miehiä auttamassa  synnytyksessä. Naiset huolehtivat hankalat hommat. Lapset olivat vahinkoja, joita sanottiin Herran lahjoiksi. Niitä tuli vuosi ja lapsi, parhaana kaksi.

Ei ollut murkkuikää, murkkujen ongelmia, ei omituisesti käyttäytyviä ja pukeutuvia nuoria.

Jos ei osannut käyttäytyä kunnolla, annettiin selkään kunnes ongelmat katosivat.

 

Ei ollut ATK:ta, EU:ta, ETA:a, NMT:tä, HIV:ä, MTV:tä, MOKA:a (Matti Oiva Kalevi Ahtisaari).

Oli vain YYA, AIV, UKK, OTK, SSP, CCCP, DDR, SKP, SKDL ja DDT. Kaikki loppuneet omaan mahdottomuuteensa. Kun luki Aapisen, Raamatun ja Juhani Ahon Rautatien, ei tarvinnut uneksia turhista. Oltiin rehellisiä, ahkeria, rauhallisia, esivaltaa kunnioittavia, isänmaallisia, sopeutuvia, sisukkaita ja nöyriä. Oltiin onnellisia.

 

Brushpower-John (luettu Kristiinassa Sjögren-parikurssilla)