Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Oikea Lepopäivä

Jumalan lakia eli kymmeniä käskyjä pidetään yleensä suuressa arvossa kristillisissä seurakunnissa. Pyritään elämään näiden jumalallisten ohjeiden mukaan. Tämä käskyille osoitettu arvonanto tekee vaikeaksi sen seikan ymmärtämisen, miksi monilta kristityiltä on niin kauan jäänyt huomioonottamatta eräs vakava ero uskon ja käytännön välillä. Sillä vaikka neljännessä käskyssä sanotaan: "Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalasi sapatti", niin kristittyjen suuri enemmistö pitää lepopäivänä viikon ensimmäistä päivää sunnuntaita.

Päsiäisen tapahtumat kertovat meille selvästi, mikä viikonpäivä seitsemäs päivä on. Jeesus ristiinnaulittiin perjantaina. Hän nousi ylös sunnuntaina. Lauantain hän lepäsi haudassa. Oikea lepopäivä on siis lauantai. Historia vahvistaa tämän raamatullisen totuuden. Ovathan juutalaiset kaikkina aikoina viettäneet lepopäivänään lauantaita.

Väitetäänkin usein, että sapatti annettiin vain juutalaisia varten. Meidän on kuitenkin syytä muistaa, että lepopäiväkäsky sisältyy siveyslakiin eli kymmeniin käskyihin. Ja käskythän ovat yhä voimassa ja koskevat kaikkia. Ja sapattihan annettiin jo luomisessa, jolloin ei ollut vielä yhtään juutalaista.

Sapatti on siis myös luomisen muistomerkki. Se kertoo, missä ovat meidän juuremme. Olemme lähtöisin Jumalan kädestä. Meidät on luotu Jumalan kuvaksi. Emme ole apinasta kehittyneitä. Emme ole tulleet maailmaan sattumalta. Pitämällä lepopäivänä sapattia eli lauantaita kunnioitamme Jumalaa Luojana. Hän on luonut taivaan ja maan ja myös ihmisen.

Miksi on sitten tärkeää pitää lepopäivänä juuri lauantaita?

Koska Jumala otti yhden päivän ja siunasi ja pyhitti sen. Hän ei siunannut ja pyhittänyt mitä tahansa päivää, vaan ainoastaan seitsemännen päivän. Sapatti on kuuliaisuuden koetinkivi. Pitämällä oikean lepopäivän osoitamme olevamme kuuliaisia Herran käskylle.

 "Joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin". Jeesus on meidän esikuvamme kaikessa. Minkä päivän hän piti lepopäivänään? Raamattu kertoo, että "hän meni tapansa mukaan sapatinäivänä synagoogaan". Emmekö halua seurata hänen esimerkkiään?

Se, että oikea lepopäivä on lauantai on niin varma tosiasia, ettei kukaan voi väittää vastaan.

Miksi sitten niin monet suuret ja pienet kirkkokunnat polkevat tämän Jumalan pyhän käskyn jalkoihinsa ja pitävät lepopäivänään pakanallista auringon jumalan päivää eli sununtaita? Miksi piispat ja muut kirkkojen johtohenkilöt, vaikka tämän hyvin tietävät pitävät kansaa pimeydessä, eivätkä kerro heille raamatun totuutta tässä asiassa? Löytyykö mistään kirkonmiehiä, jotka uskaltavat antaa selvän äänen pasuunaan ja kertoa, että oikea Jumalan määräämä lepopäivä on sapatti eli lauantai?

Arkkipiispa Kaila kirjoittaa tietosanakirjassa seuraavasti: "Viikon ensimmäinemn päivä, saanut nimensä auringosta. Alkukristillinen kirkko oli täysin tietoinen sapatin ja sununtain erosta. Sununtai ei alkuaan ollut lepopäivä, vaan yhteiselle jumalanpalvelukselle pyhitetty. Ensimmäiset sunnuntailepoa tarkoittavat määräykset julkaisi Konstantinus Suuri, joka nimenomaan tähdensi sununtain merkitystä auringonpäivänä".

Sunnuntai on kaikkien pakana-aikojen aito pakanallinen auringon juhlapäivä. Babylon oli auringonpalvonnan keskus. Kun Babylon ja Persia olivat saavuttaneet olemassaolonsa keskipäivän ja sitten kukistuneet lännen voitokkaiden sotajoukkojen edessä, pakenivat, niin kertoo historia, auringonpalvonnan papit Vähään Aasiaan, levittäen pakanallisia oppejaan Rooman valtakuntaan. Ja pian olikin auringonpalvonta kaikessa laajuudessaan yhdistetty Rooman uskontoon. Mitraismi, muuan auringonuskonnon jumalanpalveluksen muoto, alkoi esiintyä kristinuskon voimakkaana vihollisena ja vastustajana.

Mitran pyhäpäivä oli sununtai. Mitran palvojilta oli työnteko kielletty tuona päivänä, paitsi sellainen työ, josta oli erikoista apua viljankorjuussa. Konstantinuksen sununtailaki, joka astui voimaan v. 321 j. Kr., oli keisarin puolesta yritys yhdistää entisen uskontonsa, mitraismin, palvelusmenot kristinuskoon, johon hän oli kääntynyt.

Ensimmäisten vuosisatojen valtavan luopumuksen kautta syntynyt katolinen kirkko omaksui pakanoilta sununtain. Tämän kirkon yhdistyttyä valtioon 4-6 vuosisadalla syntyi paavinvalta, joka mielivalloin poisti Herran sapatin ja määräsi sununtain vietettäväksi kautta koko kristikunnan. Tällainen on lyhyesti kerrottuna sununtain alkuperä.

Onko kirkolla tai millään maallisella vallalla oikeutta mennä muuttamaan yhtäkään Jumalan kymmenistä käskyistä?

Lukekaamme Raamatusta Jeesuksen vakava varoitus: "Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa".

On aika palauttaa sapattikäsky sille kuuluvaan arvoonsa. On aika antaa Jumalalle kunnia kaiken Luojana. On aika hylätä pakanallinen sununtain pyhittäminen ja alkaa viettää Raamatun esittämää lepopäivää sapattia, joka on lauantai. Sapatinpäivässä on erikoinen siunaus. Etkö tahtoisi kokeilla vaikka seuraavana lauantaina. Raamattu sanoo: "Autuas (onnellinen) se ihminen, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko".

Sapatti on meille lahja Jumalalta - Luojaltamme. Silloin voimme levätä omista teoistamme ja ihailla Luojamme tekoja. Sapatti on ilon päivä, jolloin Luoja haluaa olla hyvin lähellä luotujaan. Elämän antaja täyttää meidät uudella voimalla. Onnellisina ja virkistyneinä voimme aloittaa uuden viikon.

 

 

 

 

©2017 VeliMatin kotisivut - suntuubi.com